Rannikkorastien yksi vakiokävijöistä on aina iloinen Raimo P. Korhonen. Yli 60 vuotta kestänyt suunnistusharrastus jatkuu aina vaan, nyt 74-vuotiaana mieltä virkistävän kuntoliikunnan merkeissä. Rannikkorasteja järjestävän Kymin Suunnistajien jäsenenä Raimo on ollut aina seuran perustamisesta (1953) lähtien ja "plakkarissa" on myös upeita menestyksiä mm. Jukolan viesteistä.
Raimo on myös ottanut uuden tekniikan täysimittaisesti käyttöön, onhan hän Rannikkorastien Reittihärvelin vakiopiirtäjiä. Tämänpäiväisten Laukkakallion Rannikkorastien kohdalla Raimon reittipiirros näytti tallentuneen sivuille jo heti tuoreeltaan toisena piirroksena!
Viikon kasvo -sarjassa pääsemme pureutumaan Raimon suunnistushistoriaan sekä ajatuksiin niin suunnistuksesta kuin myös Rannikkorasteista.
Tiedän, että olet pitkän linjan suunnistaja. Mistä kaikki aikanaan alkoi?
Suunnistuskärpänen puraisi minua 11-vuotiaana Sunilassa. Sunilan Sisu järjesti suunnistuskurssin nuorille. Opettajina olivat Pekka Savia ja Akseli Korppi. Ensimmäinen kilpailuni olivat Sisun jäsentenväliset. Lähtö oli Kaarniemen tienhaarasta Haminan tien varrelta ja maali oli Sunilassa lakkautetun koulun perustuksilla. Viisirastisen matkan pituus oli yli 5 km ja kartan mittakaava 1:30 000. Sunilan Sisun joukkueessa olin ensimmäisessä Jukolassa Valkealan Saverolla v. 1953. Metsään en päässyt, koska joukkue keskeytti.
Menestystäkin on tullut. Olet ollut aikanaan mukana KyS:n suurissa menestyksissä. Kerro niistä tarkemmin.
Vuonna 1953 perustettuun suunnistuksen erikoisseuraan KyS:iin liittyivät lähes kaikki silloisen Kymin (kunta, palstanpitäjän huomautus) suunnistajat. Seuran alkuvuodet olivat suuren innostuksen aikaa. Vuonna 1957 Virolahden Ravijoella suunnistetussa Jukolassa olimme 12. Juoksin toisen osuuden ja tulin vaihtoon neljäntenä. Saman vuoden syksyllä KyS osoitti suuruutensa ja voitti monien otteluiden jälkeen Suomen cup-mestaruuden Hämeen Koskella. Joukkueeseen kuului 6 suunnistajaa, joista viisi parasta sai pisteitä. Vuonna 1963 Jukolassa olimme 8. Juoksin kolmannen osuuden ja tulin vaihtoon yhdeksäntenä. Vuonna 1972 Paimion Jukolassa KyS saavutti parhaan tuloksensa. KyS hävisi voittajalle alle 7 minuuttia ja oli 7. Juoksin silloin jo kakkosjoukkueessa. Minulla on kaksi Jukola-mitalia muistoina hyvistä juoksuista.
Mikä suunnistuksessa viehättää?
Ensi vuonna olen jo 75-vuotisten sarjassa. Vaikka korvien välissä olen nuori suunnistava poika, niin on iloittava joka kerrasta, kun kykenee olemaan mukana. Minulle on tehty sydämen ohitusleikkaus vuonna 1987. Aloitin varovaisen suunnistukseni uudestaan vuonna 2000. Suunnistus antaa minulle sopivaa kuntoliikuntaa ja mielenvireyttä. Yöunestakin tulee levollisempi, kun muistelen ennen nukahtamistani etenemistäni illan rasteilla.
Olen tavannut elämässäni lukuisia ihmisiä. Jos joku kertoo harrastavansa suunnistusta, tiedän, että kyseessä on älykäs, hyvä ihminen. Suunnistajat ovat luontoa rakastavia. Suunnistus ei ole pelkkä fyysinen laji. Vaaditaan myös henkisiä ominaisuuksia. Pelkällä kovalla juoksuvoimalla ei menesty. Vaaditaan nokkeluutta ja älynystyröiden nopeaa käyttöä. Suunnistajat ovat menestyneet opinnoissaan ja ammatissaan. Useilla on akateeminen tutkinto suoritettuna. Suunnistajien keskuudessa on aina hyvässä ja kehittävässä seurassa.
Miten suunnistus on muuttunut vuosien varrella?
1950-1960 -luvuilla kartat olivat epämääräisiä. Mittakaavat 1:30 000 tai 1:25 000. Olipa venäläisiä karttoja 1:42 000. Kilpailut vaativat ennen suuremman metsäalueen johtuen juuri karttojen mittakaavasta. Rastilla oli joko värikynä, leimasin tai pihdit. Merkintä rastilla käynnistä tehtiin kartan reunaan tai kilpailukorttiin. Kilpailussa tarvittiin ajanottaja. Lähtö- ja maaliintuloaika merkittiin lähtöluetteloon, myöhemmin kilpailukorttiin. Tuloslaskenta vaati myös omat henkilöt. Kartat sai käteensä vasta kartanjakopaikalla, jonne lähdöstä juostiin viitoitettua reittiä pitkin. Jaloissa oli tavalliset kumitossut tai juoksupiikkarit. Puserona saattoi olla käytöstä pois jäänyt paita. Useat juoksivat lyhyissä urheiluhousuissa.
Olet ottanut Rannikkorastien kehitystyön ymmärtääkseni suurella tyytyväisyydellä vastaan? Mitkä ovat mielestäsi keskeiset asiat, joissa on menty eteenpäin?
Rannikkorastien järjestelyt ovat olleet mielestäni kiitettävät. Jo nimi on vetävä ja netissä omat sivut ovat erinomaisia. Etukäteistiedotus suunnistuksista on hyvä.
Olet myös Reittihärvelin innokas käyttäjä. Reittipiirroksesi löytyy sieltä usein. Mikä saa sinut innostumaan Reittihärvelistä?
Reittihärveli on mainio apuväline. Voi seurata toisten reitinvalintoja ja verrata niitä omaan etenemiseen. Samoin kuin voi verrata, miten eri rastiväleillä on kulunut kullakin suunnistajalla aikaa. Töppäykset näkyvät netissä, ei tarvitse selitellä!
Kehitysideoita Rannikkorastien suuntaan?
Voisiko aloitusajan määrätä virallisesti esim. klo 16.30, koska nythän ensimmäisiä innokkaita on paikalla jo klo 16.00 jälkeen.
Missä maastossa suunnistat mieluiten? Entä miten muuton rakentuu "ihannetapahtuma" (maasto, kartta, rata…)?
On luonnollista, että tässä iässä ei kovin mäkiset maastot houkuttele. Arvostan suuresti Hannu Kainlaurin ja Teuvo Töyrylän kartanparannustyötä. Heidän työnsä jälki on mielestäni kiitettävää. Radan laadinnassa jyrkkiä kulmia perättäisten rastien välillä tulisi välttää.
Terveisesi nuoremmille suunnistajille? Miten rastit löytää?
Tutkikaa erilaisia suunnistuskarttoja. Miettikää reitinvalintoja. Kehittäkää ensin suunnistustaitoja. Juoksukunnon ehditte hankkia myöhemmin. Menestyneillä on aina hyvä kartanlukutaito. Reitinvalinnat ratkaisevat.
