Radat on nyt saatu viimeisteltyä ja puolet rasteistakin on tätä kirjoitettaessa jo metsässä. B-rataa koitin vielä hioa, se kun tuppaa minulla jäämään usein hieman ”lapsipuolen” asemaan. Ratasuunnitelussa pyrin hakemaan hieman uusia kulmia monelle jo tuttuun maastoon. Jos käytössä olisi ollut täysin uusi maasto, olisivat radat varmaankin olleet hieman toisen näköiset. Mitään mullistavaa ei kuitenkaan ole luvassa ja maastoalueesta johtuen tuttuja elementtejä on tarjolla. Kartalle sijoittuu kaksi hienoa kalliomäkialuetta, joista kauemmalla pidemmät radat käyvät tälläkin kertaa kääntymässä. Rastipisteiksi olen yrittänyt valita kohteita joita ei lähivuosina ole käytetty, mutta joku piste saattaa ahkerimmin rasteja kiertäville olla entuudestaan tuttu.
Tämä ”obeliski” on odottanut rastipisteeksi pääsyään vuodesta 2008, jolloin sen kartoitusreissullani bongasin. Nyt vihdoin onnisti. Toinen samanlainen odottaa vielä Uuperissa vuoroaan.
Joidenkin ratojen alkuosalla tarjotaan hienoa neulaspolkua äärimmäisen suunnistuksellisen haasteen sijaan.
Tämän rastinpisteen rohkenin ottaa uusiokäyttöön, lahonneista rastirakenteista päätellen viime käytöstä on jo kotvanen kulunut
A- ja B-radat käyvät siis Santoinvuorilla kääntymässä. Mäkialueiden välinen siirtymä on Heinlahdessa haaste ratamestareille, osin tosin hienoa metsää, mutta helposti siinä joudutaan jolkottelemaan pitkä pätkä tietä. Tämän tiepätkän olen katkaissut laittamalla siihen pari suunnistuksellisesti vähemmän vaativaa ja ei ehkä niin herkulliseen paikkaan sijoitettua rastia. Itse huonokuntoisena otan kiitollisena vastaan tällaiset leimaus- ja hengähdystauot. Maasto kyllä mahdollistaa vauhdinpidon muutenkin kuin tiellä ja uskoisin eroja syntyvän rastinoton lisäksi sujuvan rastiväleillä etenemisen ja onnistuneiden reitinvalintojen kautta. BL-rata kiertää tällä kertaa lähes kokonaan kartan länsiosan mäkialueella, ollen luonteeltaan eniten keskimatkatyyppinen. D-rata tukeutuu vahvasti teihin, polkuihin ja sähkölinjaan, C-radallakaan ei kovin kauas em. kohteista pääse eksymään.
Hieman kun päätä kääntää, on A-radalla mahdollisuus merimaisemien ihailuun. Meren läheisyydessä liikutaan muillakin radoilla, toivottavasti saamme sieltä hieman vilvoittavia ilmavirtauksia suunnistajien oloa helpottamaan.
Maali on nyt sijoitettu alkuperäisen ratasuunnitelmani viimeisen rastin kohdalle, radat siis lyhenivät n. 150 m alkuperäisistä. Syynä tähän on tapahtumakeskuksen ja maalin välinen tiheikkö. Viitoitan jonkinlaisilla nauhoilla kulkukelpoisen reitin maalista tapahtumakeskukseen, kilpaa tätä loppupätkää ei siis tarvitse rymistellä.
Reitti viimeiselle maaliin ja maalista tapahtumakeskukseen seurailee hieman vaikeasti havaíttavaa sähkölinjaa. Tällaista ”kumikaapelia puskissa” ei kai kartotusohjeiden mukaan tarvitsisi edes karttaan merkitä. Nyt se kuitenkin kartalla on, osittain. Tämä sama sähkölinja on aiempina vuosina aiheuttanut hieman hämmennystä suunnistajissa ja alla olevasta kuvasta selvinnee miksi.
Sähkölinjasta on siis osa kartalla ja osa ei. Minun tulkintani mukaan tällaiset A:lla merkityn kaltaiset sähkötolpat ja -linjat jätetään karttaan merkitsemättä, varsinkin kun maastoon ei ole niille mitään aukkoa raivattu. B:llä merkityn kaltaiset taas kartalle pääsevät. Seuraavassa kartan päivityksessä tuo pienempi linja varmaankin kartalta poistuu kokonaan, olkoon vielä tällä kertaa suunnistajia opastamassa. Alla vielä sama paikka kartalla.
Ratojen alkupuolella ylitetään ja käytetään paikalle johtavaa tietä. Olkaa varovaisia, niin paikalle autolla saapuvat, kuin intoa täynnä metsään säntäävät suunnistajatkin.
Tässä siis ratamestarin tämänkertaiset jaaritukset. Tervetuloa siis tiistaina Heinlahteen, jaossahan on myös tukku Firmaliigapisteitä!
Ratamestari Mika Kilpinen
