Kun illan viimeinenkin Rannikkorastikävijä on metsästä palannut ja tapahtumakeskus tyhjenee, jatkuu ratamestarin työ. Äsken niin rennon leppoisasti jutustellut ja kiireettömänä suunnistajien parissa kuljeskellut ratamestari terävöityy ja kuin herää horroksestaan. On aika hakea meitä kuntosuunnistuskävijöitä palvelleet rastit pois metsästä. Kenties vielä pieni tankkaus, nastarit jalkaan, reppu selkään ja niin askel suuntautuu näin syksyllä jo aikaisin hämärtyvään metsään. Jossakin vaiheessa pimeys laskeutuu ja vain ratamestarin kirkas valokeila halkoo hiljentynyttä metsää. Ja pian on rastit noudettu, valmiina seuraavan ratamestarin juonien välikappaleiksi. Suuret kiitokset siis jokaisen suunnistajan parhaille ystäville, ratamestareille! Viimeistään ensi tiistaina tavataan!
Tässä vielä muutama Petri Hirvosen tunnelmakuva rastinhakuretkeltä ja pimeästä metsästä. Ensi viikollahan yösuunnistusherkkua on siis tarjolla myös meille muille!
