Ensi tiistaina yösuunnistuksen ystävät pääsevät jälleen oikean metsäsuunnistuksen pariin Rannikkorastien jatkuessa Jäppilässä. Ratasuunnittelua on ohjannut muutama ratamestarin päähänpinttymä. Ensiksikin lähtö ja maali oli saatava mieluiten tapahtumakeskuksen välittömään läheisyyteen ja toiseksi radat kulkemaan mahdollisimman vähän samoja ”latuja” kuin kesän Rannikkorasteilla. Ratoja laadittaessa on myös pyritty löytämään maaston kulkukelpoisuudeltaan parhaat alueet.
Tapahtumakeskuksena toimii kesältä tuttuun tapaan Jäppilän kenttä. Lähdön ja maalin sijoittaminen kentälle mahdollistui syyspuintien myötä, jolloin muutama normaalisti kielletty ”pistepelto” voitiin tätä tapahtumaa varten merkitä sallituksi ylittää. Kentän lähimaasto on peltojen ja polkujen rikkomaa aluetta ja suunnistuksellisesti haasteellisemmat alueet löytyvät hieman kauempaa. Varsinkin ratojen alku- ja loppupuolella löytyy siis paljon suunnistusta tukevia kohteita, joka sopii mielestäni mainiosti yösuunnistuksen, ja varsinkin yökuntosuunnistusten luonteeseen. Myös helppo D-rata syntyi tähän maastoon vaivatta, se onkin lähes kokonaan kierrettävissä polkuja ja teitä pitkin kulkien. Sen sijaan BL-radan ulottaminen haastavammille alueille tuotti hieman päänvaivaa. Vaikeimmaksi osoittautui kuitenkin C-radan laatiminen, ja se on jouduttu tuomaan hieman hankalamman alueen läpi. Alue ylitetään kuitenkin lyhyin rastivälein ja rastien takaa löytyy suurempi pysäyttävä kohde, joten normaalia suurempaa eksymisvaaraa ei tälläkään radalla pitäisi olla. Huolellisuutta vain kompassin käyttöön, niin eiköhän se rastiheijastin sieltä vastaan pilkota.
Uskoisin tarjolla olevan varsin vauhdikasta yösuunnistusta, maasto on pääosin yllättävänkin avointa ja rastit on sijoitettu selkeisiin kohteisiin. Yksi avosuokin oli aivan pakko rastipisteeksi valita, avosuothan ovat kuivan loppukesän jäljiltä nopeita juosta, aivan kuten kuuleman mukaan Norjassa parhaimmillaan. Radat sopivat yö SM-kisoihin valmistautuville viimeistelyharjoitukseksi, sekä yökeskittyneisyyden ja itseluottamuksen ”tappiinsa” kohottamiseen. Rastit ovat kuntosuunnistajienkin taidoilla poimittavissa, toki A ja B-radalla muutama kinkkisempikin piste löytyy.
Lopuksi linkki Väinö Nurmimaan ”Suunnistus” -kirjasta löytyvään yösuunnistuksen erityispiirteitä käsittelevään lukuun. Sieltä vain yösuunnistuksen oppeja ammentamaan, kirja tosin on vuodelta 1956. Varsinkin Yöhienouksia -kappaleen oppeja kannattaa mielestäni soveltaa hieman harkiten. Antoisia lukuhetkiä, tiistaina tavataan!
http://www.rannikkorastit.fi/images/rannikkorastit/Yo_suunnistus_1956.pdf
Ratamestaria jännittää, viime hetken terveiset 23.9.:
Maastossa on paljon ”alamittaisia”, mutta kuitenkin reilun kokoisia kiviä. Kannattaa ehkä varmuuden vuoksi yrittää löytää muutakin luettavaa kartasta. Osa rastilipuista tuli vähän tiukasti kiinni kohteeseen kun ei ollut mihin kiinnittää. Mutta kyllä se lippu siellä on kun vain sinne kiven tms. taakse rohkeasti kurkistaa. Rasteilla myös heijastimet.
