Lupauduin 29.7.2008 Pyhtään Keihässalmessa pidettävien Rannikkorastien ratamestariksi. Ratamestarikokemusta on lähinnä RR-radoista ja sielläkin enemmän siimanvetäjänä, kun perheen vahvemman suunnistustaustan omaava hallituksen puheenjohtaja suunnitteli radat. Rohkaisuksi muille tarinoin tähän "blogiin" ajatuksia ja kokemuksia ratamestarityöstä. Klikkaa 'Lue lisää'…
21.7.2008
Runsas viikko aikaa itse tapahtumaan. Maastossa olen käynyt kerran, katsastamassa ns. "ylämaaston" rastit. Ei yllätyksiä, mutta pari uutta ja yksi siirto. Ratamestarin kaveri on OCAD-ohjelma. Töyrylän Teuskalta sain sähköpostilla Keihässalmen kartan. Ei muuta kuin se taustaksi OCADin ratasuunnittelutoimintoihin ja kokeilemaan eri ratavaihtoehtoja. Mahtava etu jo alkuvaiheessa, kun ratapituudet päivittyvät reaaliaikaisesti, kun lisäilen ratoihin pisteitä ja siirtelen niitä. D-rata on haaste. Miten luoda riittävän helppo rata? Sunnuntai-illan "ruututyöskentely", noin kello 23 yhdessä Riikan kanssa tuottaa tuloksen (ainakin toistaiseksi). "Runsasrastinen" (7 rastia) 1.5 km:n rata tukeutuu tiehen, polkuihin ja kallioihin. Olisikohan se siinä? A-radan versio1 asettuu 6 km tietämille, tarjoten yhtä n. 1 km:n rastiväliä. Näin myös B-radalla, joka on tällä hetkellä 4.2 km:n kantturoissa. C-rata on myös haaste, kun kohderyhmä on varsin moninainen: veteraanisuunnistajia, joilla taito kohdallaan, mutta jalka ei välttämättä nouse enää entiseen tahtiin sekä nuoret, joilla suunnistustaito hakee vielä lopullista tasoa. C-rata asettuu 3.1 km:n kohdille. Huomenna iskee "tuloslaskentanakki" Karhuvuoren Rannikkorasteilla, joten "alamaaston" rastipisteitä mentäneen tsekkaamaan keskiviikkona….
22.7.2008
Itse en pidä yhtään vihreällä juoksemisesta. Ylevä ajatus ratamestarinakkia ottaessani oli, että pyrkisin välttämään huonokulkuista maastoa mahdollisimman paljon. Kun ratasuunnittelu on edennyt ja ensimmäinen maastokäynti on takana, niin on selvää, että täysin ei vihreitä alueita voi välttää. Kilpailumaasto, eli Keihässalmen kartan "länsiosa" sisältää paljon kallioita, joita pyrinkin hyödyntämään mahdollisimman paljon. Ja Rannikkorastit-sivuston kävijäkyselyn tulokset antavat rohkaisua: peräti 81,5% vastaajista pitää tärkeimpänä ratasuunnittelussa vaihtelevia rastivälejä (pitkä/lyhyt, tarkkaa suunnistamista, juoksuvälit) ja maastollisesti miellyttävät rastivälit ovat tärkeintä vain runsaan 11%:n mielestä. Entä pitkät välit? Polkua/tietä pitkin vai erilaisia vaihtoehtoja? Ehdottomasti jälkimmäinen, eli polkua/tietä pitkin voi olla mahdollista mennä, mutta kiertää selkeästi, eli taitosuunnistajat painavat kohtuusuoraan…
23.7.2008
Eilisillä Karhuvuoren kuntsareilla seurasin tarkoituksella maaliintulijoiden kommentteja ja "keskinäistä pörinää" reitinvalinnoista. Erityisesti A-radan ensimmäinen rastiväli (1.6 km) oli aikaansaanut erilaisia reitinvalintoja, joita suunnistajat keskenään vertailivat. Oli siis selvästi havaittavissa, että tästä suunnistajat tykkäävät. Keskeinen osa suunnistusta on jälkipeli. Mistä menit? Paljonko meni aikaa? Emit-aikakausihan on tuonut tähän aikavertailuun aivan uuden ulottuvuuden. Aikaisemminhan maalissa "uhottiin" (kuin parhaissa kalavalheissa) sillä ja sillä välillä menneen ainakin 10 minuuttia. Nyt Emit on armoton paljastaen todelliset rastiväliajat. Kun viedään hommaa vielä eteenpäin, niin Reittihärvelin mukaantuonti Rannikkorasteille on seuraava askel. Kilpisen Mika on jo sitä väläytellytkin ja eipä tiedä, vaikka 29.7. Keihässalmen rasteille otetaankin käyttöön. Ken ei ole sitä koskaan nähnyt/käyttänyt, niin kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että kukin osallistuja voi Internetissä piirtää oman reittinsä kartalle. Kun tuloslaskentaohjelmistosta siirretään kunkin ajat väliaikoineen samaiseen Reittihärveliin, niin lopputulos on "kutkuttava": voit "juoksuttaa" reittinsä piirtäneitä kilpailijoita "yhteislähdöllä" ja nähdä täydellisesti, mistä kukin on mennyt ja kuinka nopeaa kukin reitinvalinta on ollut (toki nopeuteen vaikuttaa kunkin suunnistajan juoksukunto jne…).
24.7.2008
Tänään oli vuorossa "alamaaston" rastien läpikäynti. Pöydän ääressä tehdyt rastipistevalinnat pitivät hyvin kutinsa, ainoastaan yksi kivirasti vaihtui viereiseksi jyrkänteeksi. Totesin, että jos rastin lähialue on täynnä kiviä, niin miten yksi niistä voi olla rastina? Ei oikein voi, joten jyrkänne. B-radan ykkösrastina ja C-radan myöhäisempänä rastina toimiva suppa mietitytti hetken. Onko liian vaikea? Itse rauhallisesti kävellessäni ja kompassia käyttäessäni osuin siihen kyllä heti. Ja kappas vain, supan pohjallahan oli vanha rastipukki. Eli käytetty on ennenkin! Kompassista tulikin mieleeni tämänvuotinen Kainuun Rastiviikko. Olipa ilo suunnistaa vanhaa kunnon kompassisuunnistusta! Kun se oma muurahaispesä oli löydyttävä maastosta, jossa ei juurikaan ollut mitään erityistä luettavaa, niin tarkka kompassisuunta ja siellähän se oma pesä olikin! No, alamaastokäynnin jälkeen koneen ääreen. Rapon Manulta olin saanut listan rastikapuloiden numeroista, joten aluksi rastipisteille oikeat numerot ja sitten vielä hienosäätämään ratoja. Kävely metsässä sai lisäämään C-radalle aiemmin mainitun jyrkännerastipisteen. Ilman sitä yksi väli olisi ollut ihan turhaa "vihersössöä". Ja tulihan siitä parisataa metriä lisää pituutta. Tänään, torstaina kello 20.55 radat ovat asettuneet seuraaviksi: A (6 km, 12 rastia), B (4.26 km, 11 rastia), C (3.3 km, 10 rastia) ja D (1.46, 7 rastia). Rasteja käytössä 20 kpl. Huomenna perjantaina on sitten rastimääritteiden luonti Ocadillä ja sitten voisikin laittaa radat Kilpisen Mikalle tulostusta odottamaan. Lauantai-iltana on vuorossa Meripäiväareenan konsertit, joten rastit vietäneen metsään sunnuntai-iltana tai sitten maanantaina.
27.7.2008
Meripäiväareenan konsertista on selvitty. Tänään noudin Rapon Manulta rastiemitit ja -liput. Illalla syötin rastimääritteitä Ocadiin, osa täytyy vielä tarkentaa, kunhan olen vienyt rastit maastoon. Illalla vielä ratojen pähkäilyä. A- ja B-radalta otin yhden rastin pois, kun oli tulossa liian terävä kulma. Radat lyhenivät satakunta metriä, mutta eiköhän me se kestetä! Ilman koejuoksuja ratojen vaikeusaste onkin yllättävän vaikea asia määritellä. Kun käyt maastossa tsekkaamassa rastipisteitä, niin tuolloin etenet kävelyvauhtia ja käytät tarkasti kompassia. Rasti saattaa tuntua tuolloin liian helpolta. Mutta onko se sitä, kun suunnistaja etsii sitä vauhdissa ja kenties jo hieman väsyneenä? Vihdoin totesin, että eiköhän ne radat nyt ole tässä. Parhaani olen yrittänyt ja tuomiopäivä on edessä sitten tiistaina… Kun radat olivat mielestäni valmiit, niin seuraavaksi tein muutaman korjauksen karttaan. Heti lähtöpaikan lähelle oli ilmestynyt sitten kartan valmistumisen keskelle metsää lomamökki. Lisäsin sen ja siihen liittyvän piha-alueen, tosin vain summittaisesti, kun en maastokäynnillä tohtinut vieraan pihalle mennä tarkemmin rajoja tutkimaan… Lisäys karttaan vain sen vuoksi, etteivät suunnistajat alussa juokse kyseisen pihan läpi ensimmäisille rasteilleen suunnatessaan. Lisäksi piirsin pari ajo-uraa kisamaaston pohjoispuolelle. Tiistain suunnistukset käydään sellaisella alueella, että ne mahtuvat A4-kartalle. Aloinkin muokata Keihässalmen karttaa A4-kokoiseksi Ocadillä, mutta pian totesin, että osaaminen ei riitä. Joten sähköposti ja sen myötä kaino pyyntö Kilpisen Mikalle, josko ammattimiehenä tekisi sen…. Nyt nukkumaan ja huomenna aamulla rastit metsään… Ehkä kolmas metsäkäynti tuo vielä jonkun muutoksen ratoihin…
28.7.2008
Aamulla lähdin noin kello 10:n tienoilla viemään rasteja metsään. 19 rastin viemiseen vierähti runsaat 2 tuntia. Vielä siirsin kahta rastia, kun tuntuivat liian helpoilta. Kotiin palattuani viimeistelin vielä ratatiedot Ocadiin, eli mainittujen rastien siirto sekä rastimääritteiden täydentäminen. Laajensin vielä metsään ilmestyneen lomamökin piha-aluetta, jotteivat suunnistajat vahingossakaan menisi häiritsemään asukkeja. Meille suunnistajillehan on erinomaisen tärkeää, että pidämme suhteet kunnossa maanomistajiin! Iltapäivällä laitoin sitten Kilpisen Mikalle ratatiedoston ja muokatun karttapohjan ja sain Mikalta illan eellä vielä lopulliset ratakartat PDF-tiedostoina tarkastettavaksi. Kaikki näytti hyvältä, joten kuittaus Mikalle. Illalla "kuittitulostin" ja tuloslaskentakone yön yli lataukseen, aamulla varastolta opasterekvisiittaa, kartat puoleltapäivin Kopioklubilta ja sitten ei puutu muuta kuin suunnistajat…
29.7.2008
Kisapäivä koittaa… Aamulla tunti tennistä vaimoni Riikan kanssa. Sitten karttojen nouto Kopioklubilta, Kilpisen Mika oli tehnyt jälleen kerran viimeisen päälle hyvän näköiset kartat. Iltapäivällä auton pakkaaminen ja käynti KyS:n varastolla, josta mukaan muutama Rannikkorastien opastekyltti lisää ja muuta opasterekvisiittaa. Sieltä Purolan risteykseen, johon ensimmäinen opastekilpi ja -rasti ja sitten muutamia matkan varrelle. Eilen oli jäänyt yksi rasti laittamatta, kun putkiteippi loppui kesken… Käyn sen lisäämässä ja sitten "kisakeskusta" pystyttämään. Kello neljän tietämissä ensimmäinen suunnistaja jo kurvaakin pyörällään paikan päälle, eli Lammin Lassi, joka on pyöräillyt paikalle Huutjärveltä. Entisiä maratoonareja kun on… Neljän jälkeen alkaa väkeä pikku hiljaa valua paikalle. Maikkolan Esa saapuu tuloslaskentavastaavaksi. Esan kanssa laskeskellaan, että hyvinhän porukkaa on tulossa, kun viideltä kuntsareiden alkaessa on metsään lähtenyt jo 26 suunnistajaa 🙂
Loppujen lopuksi metsään lähtee 58 suunnistajaa, joka toki on määrältään pettymys. Kohtuupositiivista joukkoa metsästä tulee vai liekö suunnistajat niin kohteliasta porukkaa, että poloista ratamestarialokasta ihan kohteliaisuudesta kiittelevät? Kilpisen Mikalta tiedustelen yhden A-radan rastin vaikeutta, Mika totesi tehneensä siinä 15 sekunnin virheen… No, taisi olla vaikea rasti…
Tuossa puoli kahdeksan tienoissa kaikki ovat tulleet maastosta ja puran "kisakeskuksen". Kerään opasteet matkalla, palaan kotiin ja siirrän tulokset Internettiin. Sitten vielä lahjakortin arvonta, pienen uutisen kirjoittaminen nettiin ja homma on selvä. Huomenna (tai ehkä joskus myöhemmin) on vielä edessä rastien hakeminen maastosta.
Loppuyhteenvetona: Ihan mukava kokemus, toki paljon töitä, mutta onhan sitä ihmisellä huonompaakin tekemistä, kuin kävellä Suomen kauniissa luonnossa. Kuten monelle totesin, ratojen ja rastipisteiden vaativuuden määrittely on pirun vaikeaa. Toivottavasti onnistuin jotenkuten. Nyt blogi vaikenee…
