Rannikkorasteilla näkee liikkeellä kokonaisia työporukoita. Kymenlaakson Keskussairaalassa työskentelevät naiset, tuttavallisemmin Koksilaiset, ovat joukolla "jääneet koukkuun" suunnistukseen. Sanna Tamminen, Anu Soini, Eija Kytömäki, Sari Kohonen ja Iiris Salonen ovat tuttu näky Rannikkorasteilla ja Firmaliigassa. Naiset kertoivat suunnistusharrastuksestaan Kymen Sanomien Areena-palstalla Jukka Lehtorannan haastattelussa.
Koksilaiset kertoivat Jukka Lehtorannan haastattelussa suunnistusharrastuksestaan mm. seuraavaa:
Anu Soini, Eija Kytömäki, Sanna Tamminen, Sari Kohonen ja Iiris Salonen käyvät kuntosuunnistuksissa, ovat tosissaan ja tähtäävät kesäkuussa Kytäjällä juostavaan Venlojen viestiin. Osa oli mukana jo viime kesänä Mikkelissä.
Koksilaisista useimmilla on jo jonkin verran aikaisempaa suunnistuskokemusta.
– Mies oli nuorena hyvä suunnistaja. Juoksin sen perässä, mutten silloin ehtinyt koskaan lukea karttaa, Anu Soini kertoo.
Sari Kohonen kilpaili juniorisarjoissa, mutta lopetti sitten pitkäksi aikaa. Sanna Tamminen on ollut mukana Nuorten Jukolassakin – 20 vuotta sitten. Iiris Salonen taas kertoo käyneensä rasteilla siitä asti, kun rupesi seurustelemaan suunnistavan miehensä kanssa.
Keskussairaalan naisia ajaa kuntorasteille ajatus mielekkäästä liikunnasta.
– Tämä on paljon hauskempaa kuin pelkkä lenkkeily. Lenkille ei viitsi lähteä huonolla ilmalla, mutta tänne tullaan, vaikka sataisi pikku-ukkoja, Anu Soini sanoo.
– Rasteilla puolitoista tuntia kuluu äkkiä. Tähän jää koukkuun.
Koksilaisten kehut suunnistukselle kannattaa ottaa vakavasti, sillä tällä porukalla on vertailupohjaa. Nykyisiin liikuntaharrastuksiin kuuluvat muunmuassa spinning, bodypump, pilates, jumppa, kuntonyrkkeily ja hydrobic.
Koksilaiset kehuvat kuorossa kuntorastien reittihärveliä -nettiohjelmaa, jolla voi suunnistuksen jälkeen piirtää kartalle käyttämänsä reitin ja vertailla sitä muiden käyttämään.
– Sitä käyttämällä voi oppia paljon, kun katsoo, miten paremmat suunnistajat ovat reittinsä valinneet, Sanna Tamminen sanoo.
Reittihärveli auttaa myös suunnistukseen olennaisesti liittyvässä jossittelussa.
– Jälkipeli on kivaa, mutta ei sitä kauan jaksa kuunnella, Iiris Salonen sanoo.
– Mieheni muistaa elämänsä kaikki rastivälit ja kertoo niitä iltasaduksi.
Salosella on muitakin painavia ajatuksia suunnistuksesta:
– Se on hyvä laji sellaiselle, joka on epäurheilullinen tai jolla on painonhallintaongelmia. Kun suunnistaa, paino ei nouse – ainakaan niin nopeasti kuin se muuten nousisi.
– Tuntuu hienolta, kun edellä suunnistaa joku "hirvi" ja sitten jälkeenpäin rastiväliajoista huomaa, että jollain rastivälillä on jollain konstilla onnistunut sen voittamaan.
– Suunnistus on vähän kuin lottoamista. Aina on olemassa onnistumisen mahdollisuus.
(Tekstit lainattu suoraan Jukka Lehtorannan ansiokkaasta artikkelista Kymen Sanomien 26.4.2010 ilmestyneessä numerossa)
